27.9.2015

Pyöräilyä syyslauantaina


Pyöräilylenkkini etappina  oli hautausmaa. 

Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Pidin vauhdin hitaana että ehdin tarpeeksi katsella syysväreissään loistavaa luontoa reittini varrella. 
Kukkaloisto on vielä runsasta, varsinkin seurakunnan hoitammilla haudoilla. Tosin kanervia ja havujakin oli jo laitettu niille haudoille joissa kesäkukat olivat menneet sateiden vuoksi huonoon kuntoon. Koko alue on kaunis, hyvin hoidettu, vainajien muistoja arvostetaan ja kunnioitetaan.


Kuljin käytävillä ilman kiirettä mihinkään. aistien syvän rauhan ympärilläni. Tunsin olevani pyhien asuinsijojen keskellä. Sitä tunnetta on vaikea sanoin kuvailla. Jotenkin vaan ikäänkuin voimaannuin.

Yllättävää on miten mieli voi rauhoittua ympäristön vaikutuksesta ja vielä melko nopeasti. Ottaen huomioon saapuessani kokemani häiriötilanteen aiheuttaman pahan mielen, kuitenkin hetken käveltyäni mieli rauhoittui ikävä kokemus unohtui saman tien kokonaan.
Mielen muutos oli voimakas ja jälkeenpäinkin olin muutoksesta vaikuttunut. Nämä on niitä juttuja joita ei järjellä voi edes itselleen selittää selkokielellä, ne vaan tuntee.

Lähestyessäni hautausmaan porttia kuulin jo kaukaa lasten mekkalointia ja naisten kovaäänistä puhetta, sen lisäksi etäämmällä nainen puhui puhelimeen äkäisellä äänensävyllä ja keskustellen myöskin kirosanoilla ja ääntään korottaen. Pöyristyin moisesta häiriköinnistä ja jäin ihmettelemään nykyihmisten  ajattelemattomuutta ja sopimatonta käyttäytymistä. Onnekseni "häiriköt" olivat jo poistumassa porteista ulospäin ja rauha palautui koko alueelle. . 

Yllättävän vähän ihmiset ottavat huomioon muita kanssakulkijoitaan. Eivät osaa ajatella että monenkin meistä, surutyöhömme sisältyy myöskin rakkaittemme haudalla käynnit. Jokainen meistä tekee surutyötään yksilöllisesti, omista lähtökohdistaan ja sisintään kuunnellen. Yhtä ja ainoaa oikeaa surutyön tapaa ei ole. Hiukan vaan toivoisin nykyihmisiltäkin empatiaa ja myötäelämisen yritystä edes hautausmaalla kohdatessaan  muita rakkaittensa haudoilla kävijöitä ja surevia omaisia.

Ymmärrettävää on myöskin se etteivät kaikki ihmiset halua käydä haudoilla muulloin kun jouluaattona viemässä sen perinteisen hautakynttilän. Joillekin hautuumaa on ahdistava paikka jota ei halua lähestyä. 

Nuoruudesta asti olen aina poikennut retkilläni myöskin kunkin pitäjän hautuumaalla, se kertoo niin paljon alueen historiasta ja sen ihmisistä ihan omalla kielellään, pidän siitä.
Paluumatkallani ihailin kukkivia syyshortenssioita, ovat upeita ilmestyksiä syksyisillä pihoilla. Tulevaisuudessa saan niistä nauttia myöskin omalla pihallani, pari tainta on jo kasvamassa.

Pyöräretken päätteeksi laitoin pihasaunan lämpiämään, on niin vanhanaikaisen  lauantai-illan tunnelmaa kun savu tupruttelee rauhallisesti piipusta ja ulkosalla tuoksuu savulle. 

Syksyinen väriloisto luonnossa ja pihasaunan lämmitys ovat niitä "halpoja köyhäniloja" !

1 kommentti:

Titti kirjoitti...

Minä olen ollut kiinnostunut hautausmaista ja haudoista, varsinkin vanhemmista sellaisista.
Kun menetin oman lapseni ja olen siis jo monta vuotta käynyt hautausmaalla niin siitä on tullut myös minulle jotenkin sellainen, -miten sen nyt sanoisi- rauhoittumisen paikka.
Minut on opetettu jo pienenä että hautausmaalla ei huudeta, ei juosta eikä muutenkaan kauhean kovalla äänellä puhuta.